Kyllä, kävin tänään töiden jälkeen salilla virkistämässä mieltä ja kiusaamassa jalkojani. Kun reilun tunnin ajan keskittyy siihen, että jalat varmasti tulevat rääkätyksi jokaisesta mahdollisesta kulmasta katsottuna, ei portaita hypähdellä enää kovinkaan innokkaasti alakerran pukuhuoneeseen. Onneksi kukaan ei ollut todistamassa aavistuksen haparoivaa hoiperrustani portaissa.. :D
Kuten edellisestä lauseesta voi päätellä, reeni oli oikein onnistunut ja mielikin virkistyi mukavasti. :) Törmäsin tänään myös "Neiti Himotreenaajaan", hänelläkin lienee vaikutuksensa mieleni virkistymiseen.. ;) Toisaalta vaikutti pelottavasti hieman myös siltä, että liikkuminen on hänelle pakkomielle.. :/ Mielestäni on tärkeää muistaa nauttia liikunnasta ja liikkua itsensä takia, eikä muodostaa siitä pakkomiellettä ja pakottaa itseään liikkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti